Sekamelskan keskellä tunnen viihtyväni, näin ei kai voi sanoa kaikista. Pääsiäispöydässä appivanhempieni luona kilahdin, heidän arvosteltuaan vanhaa orapihlaja-aitaamme. Uhkasivat tulla leikkaamaan sen, kun olivat jossain nähneet viivasuoran pensaan. Apua! Ei viivasuoria meille, se on varpusten koti, haluan olla kesällä bikineissä pihalla! Sain kuulla että ympäristöyhdistys puuttuu asiaan... Kyllä olin HARMISTUNUT, vaikka olisin voinut nauraa. Eri ihmisille ovat eri asiat tärkeitä. Meidän pensaat ei kuulu muille, kunhan ne eivät takerru ohikulkijoihin. Nyt yritän ajatella pensasasiaa ASIANA, enkä sekoita siihen epämielyttäviä tunteita joita väkisinkin tunnen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti